Helsingissä elää yhä enemmän yksinasuvia ihmisiä. Meitä on noin puolet kaupungin kotitalouksista. Silti yksinasuvat jäävät liian usein näkymättömiksi päätöksenteossa, palveluiden suunnittelussa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämä epäkohta tulee korjata.
Yksinasuvien joukko on moninainen. Yksinasuvia on eri ikäisiä ja monenlaisissa elämäntilanteissa olevia. Osa asuu yksin omasta tahdostaan, osa taas olosuhteiden pakosta. Yksinasuvilla voi olla vilkas sosiaalinen elämä, mutta yksinasuminen voi myös lisätä riskiä yksinäisyydelle. Jokaisen tarina on arvokas ja yhteiskunnan tulee tunnistaa erilaiset elämäntilanteet ja niihin liittyvät tarpeet.
Yksin asuminen ei saa tarkoittaa yksin jäämistä
Kaupungin on panostettava entistä enemmän kulttuuriin, liikuntaan ja vapaa-ajan toimintaan, joka houkuttelee mukaan ilman, että tarvitsee tulla “porukalla”. Yhteisöllisyyttä ei voi määrätä, mutta kaupunki voi luoda olosuhteita, joissa toisiin on helpompi tutustua. Järjestöillä on tässä iso rooli, samoin työväenopistoilla ja kirjastoilla – paikoilla, joissa syntyy arjen kohtaamisia ja uutta yhteyttä toisiin ihmisiin.
Elinkustannukset Helsingissä ovat korkeat, ja yhden hengen taloudessa kaikki kulut kasaantuvat yhdelle henkilölle. Asumisen hinta, sähkölaskut ja ruoka rasittavat yksinasuvan arkea eri tavalla kuin monihenkisissä kotitalouksissa. On kohtuutonta, että yksinasuva joutuu tinkimään ruoasta maksaakseen lääkkeensä. Tässä kaupungissa kenelläkään ei pitäisi olla valinnan paikka terveyden ja toimeentulon välillä.
On aika tehdä yksinasuvat näkyviksi myös päätöksenteossa. Siksi olen ehdolla kuntavaaleissa.
Mirka Haili 
Jätä kommentti